Viimeistä iltaa Suomessa

Nyt on vihdoin ja viimein kaikki tavarat pakattu! Vaikeaa meinasi olla, kun en millään meinannut keksiä mitä ja miten paljon otan mukaan. Hirveä määrä sitä tavaraa nyt sitten mukaan lähtee, täytyy varmaan jossain vaiheessa postitella osa kotiin, että voi ostaa paljon tuliaisia =)

Vieläkään ei oikeastaan jännitä, mutta se johtuu varmaankin siitä, että en ole vielä oikein sisäistänyt, että lähtö on huomenna. Mukava yli 12 tuntinen matkustuspäivä tiedossa. Tuleva viikonloppu on mulle pitkästä pitkästä aikaa sellainen, jona ei ole töitä eikä muutenkaan mitään ohjelmaa tiedossa. Eli VAPAA viikonloppu tiedossa! :) Tunnollisena opiskelijana ehdin siis viikonloppuna tekemään opinnäytetyötä.. Ja viettämään ihan oikeaakin vapaa-aikaa.

Mutta huomenna mennään! Ollaanhan yhteyksissä, älkääkä unohtako mua vaikka oonkin kauempana vähän aikaa =)

Matkapanikointia?

Viimeksi meinasin, että kirjoittelisin vielä jotain matkapanikointia ennen lähtöä. Mutta mitäs sitten, jos ei tunne minkäänlaista matkapanikointia? Eihän sellaisesta sitten voi kirjoittaa. Olen ollut niin paljon liikkeellä viimeiset kolme viikkoa, koulun, töiden ja harrastusten puolesta ja muutenkin on tapahtunut asioita, jotka ovat pitäneet ajatukset muualla. En ole siis ehtinyt pysähtyä miettimään ja jännittämään koko matkaa. Matkalaukun kävin tänään illalla kaivamassa kellarin perukoilta, mutta siihen ne matkavalmistelut sitten ovatkin jääneet. No vielä on huominen aikaa :) Moneen kertaan olen miettinyt, että tällä kertaa pakkaamista ei voi jättää edelliseen iltaan, mutta siihen se vaan kuitenkin jää. Toisaalta onhan tämä paljon parempi tapa kuin älytön stressaaminen kaikesta mahdollisesta. Jotenkin en vain sitä "taitoa" osaa.

Nyt on työt loppu, koulu loppu sekä perhe ja osa kavereista ja ystävistä heipattu. Nyt onkin sitten ollut tämä ja huominen ilta aikaa olla Markon kanssa. Skypekin on jo viritelty niin, että saa pidettyä kotiin yhteyttä. Se vähän hirvittää, että miten hirveä koti-ikävä reissussa vielä ehtiikään iskeä, mutta eiköhän siitäkin selviä :)

Jos aika riittää, niin kirjoittelen vielä huomenna pari sanaa. Jos näyttää siltä, että pakkaaminen venyy yli puolen yön, niin taidan kirjoitella vasta periltä seuraavan kerran.

Tervehdys!

Tämä blogi on tehty lähinnä äitiä ja isiä varten, että ei tarvitse olla kauhean huolissaan ja voivat seurata pienen tyttönsä seikkailua maailmalla :) Ja tietenkin, jos muitakin kiinnostaa, niin tervetuloa lukemaan! Pyrin päivittämään tänne reissun aikana niin usein kuin ehdin, jaksan, muistan ja on mahdollista, kun vielä ei ole tietoa, minkälaisen netin varassa tulen olemaan.

Toissa viikolla vihdoin ja viimein varmistui minulle ja luokkakaverille harjoittelupaikka Valenciassa, Espanjassa. Tarkemmin ottaen päiväkoti on Almásserassa, samoin kuin tuleva asuntomme. Harjoittelu tulee kestämään kolme kuukautta, eli 1.3.-31.5.2013. Paikanpäälle pitäisi lentää kuitenkin jo edellisenä päivänä (28.2.) eli (pikaisen kalenteriin vilkaisun mukaan) tasan kahden viikon päästä!! 

Ja täytyy sanoa, että kun Suomen sääennusteet näyttää tältä:

On pakko fiilistellä tällä:

Kesä tulee mulle tänä vuonna vähän aikaisemmin kuin yleensä. Valmistumisen lähestyminen, opinnäytetyön ongelmat ja harjoittelupaikan järjestelyt sekä työt ovat rasittaneet sen verran tänä talvena, että olen jo täysin kyllästynyt talveen ja lumeen ja tähän järkyttävään elämän aikatauluttamiseen. Nyt olisi enää pieni loppurutistus ja sitten pääsee lämpimään! Ja lepäämään. Väittäisin, että kuuden tunnin työharjoittelupäivät ovat melkoista lepoa verrattuna tämän hetken koulun, kouluhommien ja töiden määrään verrattuna.

Toisaalta voi kyllä pää olla aika pyörällä ensimmäisten viikkojen aikana, kun on uusi työpaikka, uudet ihmiset, uusi asunto, uusi kaupunki, uusi maa ja uusi kieli! Saattaa olla, että kuusi tuntia on siinä vaiheessa ihan riittävän pitkä työpäivä. Positiivista on se, että illalla tai yöllä ei kuitenkaan enää tarvitse mennä töihin, vaan saa tehdä mitä haluaa. 

Espanjan kieli ei ole minulle kuitenkaan täysin vieras. Olen lukenut sen alkeet valehtelematta varmaan 4 kertaa ja vähän pidemmällekin pariin otteeseen, joten jonkinlaista pohjaa jo löytyy. Kuitenkin siinä on vielä paljon oppimista ja siksi vähän jännittääkin, että miten sitä pärjää alussa. Lasten kanssa pärjää varmasti, kun ne on niin pieniä vielä, että minä todennäköisesti puhun paremmin tai ainakin saman verran kuin he =P Aikuisten kanssa pitääkin sitten yrittää jo saada jotain järjevää suustaan ulos. Luotan kuitenkin siihen, että kun kolme kuukautta asun Espanjassa suhteellisen pienessä kylässä ja kuulen pelkkää espanjaa, minun on pakko oppia sitä!

Pari sanaa vielä Almásserasta. Wikipedia-faktojen mukaan siellä on asukkaita 7250. Hämeenlinna on tuntunut tuppukylältä, joten tuo on varmasti aivan mielettömän pieni paikka. Matkaa Valencian keskustaan on kuitenkin alle 10 kilometriä ja jos olen oikein käsittänyt, sinne pääsee metrolla. Valencia taas on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki ja siellä on asukkaita noin 807000 (esikaupungit mukaanluettuna 1,5 miljoonaa), joten ison kaupungin tunnelmaankin pääsee melko vaivattomasti.

En ole vielä ehtinyt miettimään edes sitä, mitä pitää ottaa mukaan tuollaiselle reissulle, joten suuria suunnitelmia kolmen kuukauden ajalle ei vielä ole. Sen verran tiedän, että maaliskuun puolessa välissä on jokin isompi fiesta, johon varmaankin täytyy osallistua. Ja vaikken olekaan kiinnostunut jalkapallosta, niin jotain paikallista peliä varmasti täytyy mennä katsomaan, että pääsee kokemaan sen tunnelman. Onneksi on aikaa ihmetellä ja tehdä kaikkea, niin ei tarvitse yhdessä viikossa ehtiä näkemään ja kokemaan kaikkea!

Eipä kai tässä tällä kertaa muuta. Kirjoittelen todennäköisesti vielä ennen lähtöä jotain (matkapanikoimista) tai sitten viimeistään, kun pääsen kohteeseen. =)