Viimeksi meinasin, että kirjoittelisin vielä jotain matkapanikointia ennen lähtöä. Mutta mitäs sitten, jos ei tunne minkäänlaista matkapanikointia? Eihän sellaisesta sitten voi kirjoittaa. Olen ollut niin paljon liikkeellä viimeiset kolme viikkoa, koulun, töiden ja harrastusten puolesta ja muutenkin on tapahtunut asioita, jotka ovat pitäneet ajatukset muualla. En ole siis ehtinyt pysähtyä miettimään ja jännittämään koko matkaa. Matkalaukun kävin tänään illalla kaivamassa kellarin perukoilta, mutta siihen ne matkavalmistelut sitten ovatkin jääneet. No vielä on huominen aikaa :) Moneen kertaan olen miettinyt, että tällä kertaa pakkaamista ei voi jättää edelliseen iltaan, mutta siihen se vaan kuitenkin jää. Toisaalta onhan tämä paljon parempi tapa kuin älytön stressaaminen kaikesta mahdollisesta. Jotenkin en vain sitä "taitoa" osaa.
Nyt on työt loppu, koulu loppu sekä perhe ja osa kavereista ja ystävistä heipattu. Nyt onkin sitten ollut tämä ja huominen ilta aikaa olla Markon kanssa. Skypekin on jo viritelty niin, että saa pidettyä kotiin yhteyttä. Se vähän hirvittää, että miten hirveä koti-ikävä reissussa vielä ehtiikään iskeä, mutta eiköhän siitäkin selviä :)
Jos aika riittää, niin kirjoittelen vielä huomenna pari sanaa. Jos näyttää siltä, että pakkaaminen venyy yli puolen yön, niin taidan kirjoitella vasta periltä seuraavan kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti