torstai 30. toukokuuta 2013

Kotiin pitäisi lähteä.

Aamukampa:
Työpäiviä jäljellä 0
Päiviä Espanjassa 0 + lähtöpäivä


Sinne vaan hävisi sekin kolme kuukautta. Hiukan nopeasti meni ja mun puolesta voisi vaikka jatkua pidempäänkin :) 

Keskiviikkona oli viimeinen kerta salillakin. Sen jälkeen kotiin palaaminen tuntui vielä hankalammalta, koska siellä kaikki olivat taas niin ystävällisiä ja kyselivät olenko viihtynyt täällä ja tulenko joskus takaisin. Sain myös muutamat puhelinnumerot, että voin kirjoitella joskus. Ohjaaja antoi mulle pienen lahjan, että muistaisin heidät vielä kotonakin =) Salilta kun lähdin niin meinasi tulla poru, kun tuntui niin haikealta jättää kiva porukka ja kiva harrastus taakseen.
Tuolla olen käynyt
Tällaisen porukan kanssa.
Ja tällaisen lahjan sain :)

Viimeinen työpäiväkin on nyt takana ja vaikka ajattelin, että on ihanaa, kun se loppuu, niin aika haikeella fiiliksellä sitä tänään kuitenkin oli. Aamupalalla herkuteltiin meidän kunniaksi ja ruokatauolla jätettiin päiväunet väliin ja käytiin hakemassa vähän roskaruokaa ja syötiin päiväkodilla. Sielläkin vaihdettiin sähköposteja ja puhelinnumeroita, että voidaan olla myöhemmin yhteyksissä. Huomenna käydään vielä palauttamassa työvaatteet ja kämpän avaimet samalla, kun kävellään metrolle. Saattaa olla, että huominen hyvästeleminen laittaa taas vähän mielen herkälle.

Yläasteella olin ensimmäisen kerran ulkomailla, kun oltiin englannin kurssin kanssa Lontoossa ja Brightonissa. Silloin reissun viimeisenä iltana olen ensimmäisen kerran tuntenut kotiinpaluuahdistusta ja silloin tuli itkukin siksi, että piti palata Suomeen. Yhä edelleen tuo tunne kuuluu jokaisen reissun loppumetreille. Tällä kertaa reissu oli pitkä, joten voitte kuvitella, että tunnemyrskyt on melkoisia. Edelleen haluan nähdä Markon ja siskot ja vanhemmat ja ystävät ja Siirin, mutta en halua Suomeen. Helppo yhtälö.

Perjantaina pitäisi siis lentää ensin Valenciasta Pariisiin ja sieltä Helsinkiin. Pariisissa on taas vajaan neljän tunnin odottelu. Voi olla, että siinä välissä käydään vähän katsomassa ulkona lähiseutuja, ettei ole niin tylsä odotella. Kauheeta intoa ei välttämättä ole kierrellä, kun fiilikset on molemmilla samanlaiset.

Kirjoittelen varmaan vielä kotoa kuulumisia paluumatkasta ja muutenkin reissusta yleisesti. Vaikka tuntuu haikealta lähteä Valenciasta ja Espanjasta, niin kiva silti nähdä taas mulle tärkeitä ihmisiä :) Ja on mulla jo suunnitelmissa lokakuun puoleen väliin reissu Valenciaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin eihän siihen ole kuin 4,5 kuukautta, että tänne pääsee uudestaan =)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Viimeisiä viedään!

Aamukampa
Työpäiviä jäljellä 4
Päiviä Espanjassa jäljellä 4 +lähtöpäivä

Nyt alkaa viimeinen viikonloppukin olla jo aika pitkällä, kun sunnuntaita vietetään. Viikko on mennyt samoissa merkeissä kuin muutkin viikot eli töissä ja salilla. Niiden lisäksi olen saanut vääntää opinnäytetyön viimeistelyn parissa sekä harjoitteluraportin kanssa.. Onneksi nämäkin hommat on kohta ohi, kun koulu loppuu!

Viikolla käytiin katsomassa paikallista kirjastoa vähän lähempää. Mä niin arvostan sitä, että täällä päin maailmaa säilytetään vanhat rakennukset ja keksitään niille uusia käyttötarkoituksia. Suomessa kun tuntuu olevan tapana laittaa kaikki vanhat rakennukset matalaksi ja tehdä jotain todella kaunista, uutta ja modernia tilalle..
Kirjasto
Samalla reissulla  käytiin tallustelemassa muuallakin näissä meidän lähimaastoissa, kun vielä löytyi yksi suunta, mihin en ollut ennen mennyt. Käveltiin siis joen vartta mereltä pois päin. Eipä siellä oikein mitään nähtävää ollut ja paluumatka oli vähän jännittävä, kun ehti jo hämärtää. Ei siinä muuten mitään, mutta alueella oli ihan muutama lepakko, joista muutama lenteli kohti ja vasta viime metreillä vetivät itsensä sivuun. Aika monta väistöliikettä tuli itse tehtyä =D
Joki
 
Perjantai illalla tehtiin itse sangriaa. Keittiön astiat ovat vähän rajalliset, joten piti improvisoida sangria"kannun" kanssa. Kaupasta ostettujen hedelmien lisäksi napattiin omalta parvekkeelta pari minisitruunaa sangrian sekaan. Kuvassa vieressä vertailun vuoksi normaalin kokoisen omena ja appelsiini.
 

Eilen piti vielä käydä rannalla grillaamassa itseään ja vahvistamassa bikinirajoja :) Siitä lähdin vielä itsekseni tallustelemaan Valenciaa kohti. Siinä matkalla iski aikamoinen haikeus, kun tajusin, että taidan nähdä niitä paikkoja nyt viimeisen kerran, ainakin tällä reissulla.
Rannalta. Palmuja <3
Satamaa
Voitte vaan kuvitella miten nopeasti tämä rivistö liikkui.. Oli tosi helppo ohittaa =D
Täällä alkaa olla kesä, kun kukat on alkanut kukkia.
Ciudad de las artes y de las ciencias
Lauantaina illalla lähdettiin porukalla Valencian yöhön viettämään viimeistä viikonloppua. Käytiin ensin yhdessä paikassa vähän syömässä ja yksillä (ja katsomassa jalkapalloa) ja siitä jatkettiin eteenpäin. Käytiin sen jälkeen vielä kolmessa paikassa. Yhdessä sangrialla ja matkan varrella yhdessä Cuubalaisessa pikkupubissa. Ihana paikka! Pieni ja tunnelmallinen =) Ja joku José siellä kovasti oli tuttavallinen "hola guapa, guapissima." Aaww, sain kehuja ;) Komanteen paikkaan, kun mentiin sisään, vaikutti siltä, että koko baari pysähtyi ja jäi katsomaan, että ketä te ootte?! =P Mutta ei ne sen enempää meistä häiriintyneet. Mukava paikka sekin, musiikkia, bilistä ja sellanen paikka, missä pysty hyvin istumaan ja viettämään iltaa.
Vähän kauniinpi kannu tällä kertaa =)
Pois lähtiessä haettiin tietenkin perisuomalaiseen tapaan kebabit matkalta ja popsittiin niitä matkalla keskustaan. Myöhästyttiin näppärästi 7 minuuttia viimeisestä bussista, joten jouduttiin ottamaan taksi. Hilpeetä taksissa oli se, että kun hyppäsin etupenkille ja kerroin minne halutaan mennä, kuski kysyi, multa että eikö olekin tota ja tota kautta paras mennä! Myöhemmin yhdessä risteyksessä se kysyi, että mennäänkö tästä tuonne ja mä korjasin, että ei kun mennään tonne vasemmalle. Tuli vähän sellanen "mitä täällä tapahtuu olo", kun mä neuvoin paikalliselle taksikuskille reittiä =D

Tänään ei ookaan mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Taitaa päivä mennä lähinnä harjoittelurapsan kanssa ja lenkille menoa suunnittelin myös. Ehkä kohta täytyy jo alkaa vähän katsomaan tavaroitakin kasaan, ettei se homma taas jää vimiselle illalle.

Nyt on alkanut vähän tulla sellaista kotiinpaluuahdistusta. Se on toisaalta mulle ihan normaalia, koska sellainen tulee pienimuotoisesti myös ihan viikon lomienkin jälkeen, joten oishan se aika ihme, jos kolmen kuukauden reissusta ei tulisi mitään! Eilinen ehkä konkretisoi sen, että tätä on oikeesti todella vähän jäljellä. Samaan aikaan on sellainen olo, että haluaisi jäädä tänne ja haluaisi mennä kotiin. Melko ristiriitaista. Eilen siellä viimeisessä baarissa tuli yksi biisi, johon on nyt pari viime kertaa salilla tehty koreografiaa ja siitä iski vielä enemmän sellanen olo, että en kyllä lähde vielä kotiin =D Musiikki on aina vaikuttanut muhun eniten.
Mut eiköhän tää tästä. Kyllä tässä nyt joka tapauksessa on jo ikävä Suomessa olevaa perhettä ja ystäviä. Joten eiköhän sinne loppujen lopuksi ole ihan kiva mennä. Kauppareissut taidan kyllä ulkoistaa Markolle alkuun, koska kaupassa alkaa varmasti ottaa päähän, kun täällä 20 euron ostokset on Suomessa 50€... Fakta nyt on kuitenkin se, että tätä keikkaa on jäljellä neljä päivää, joten pakko siihen ajatukseen on nyt vaan totutella. Ja toisaalta, mulla on jo suunnitelmissa, että lokakuun puolessa välissä voisi lähteä poikkemaan täällä uudestaan =D

tiistai 21. toukokuuta 2013

Mietteitä kotiinpaluusta

Aamukampa: 
Työpäiviä 6
Päiviä Espanjassa 8 +lähtöpäivä


Fiilikset kotiinpaluusta on jokseenkin ristiriitaiset. Toisaalta on kiva mennä kotiin, toisaalta olisi kiva myös jäädä vielä Espanjaan. Vaikea siis sanoa, mitä kotiinpaluusta pitäisi oikeastaan ajatella =) Aikaisemmilta reissuilta on aina harmittanut lähteä kotiin, myös 28 päivää kestäneeltä Scrapyard runilta, vaikka sekin oli pitkä reissu. Nyt on jo sentään vähän sellainenkin olo, että on ihan kiva mennä välillä kotiinkin käymään. Onneksi seuraava ulkomaanreissu on tiedossa jo puolentoista kuukauden päästä kotiinpaluusta :)

Miksi en haluaisi lähteä vielä kotiin? No, täällä on lämmintä ja aurinkoa. Mieli on paljon virkeämpi, kun ei ole sellaista harmautta, mitä esimerkiksi menneessä Suomen talvessa oli. Toki Suomessakin alkaa olla kesä sitten, kun kotiin tulen, mutta on se lämpö vaan jotain ihan muuta täällä kuin Suomessa. Toinen syy on se, että nyt kun olen päässyt vauhtiin tuolla salilla, en haluaisi lopettaa siellä. Toisaalta myös kulttuurissa on täällä monia asioita, joista pidän enemmän kuin Suomen kulttuurista.

Miksi haluaisin jo tulla kotiin? Työharjoitteluun olen jo aivan täysin kyllästynyt ja voisin lähteä jo oikeisiin töihin sellaisen asiakasryhmän kanssa, jonka kanssa haluan oikeasti työskennellä. Toisaalta kulttuurissa on myös useita sellaisia asioita, joista pidän enemmän Suomessa. Ja tärkeimpänä syynä; kolme kuukautta on todella pitkä aika olla erossa perheestä ja ystävistä! Varsinkin sen jälkeen, kun täällä näin Markon ja ystäviä, tuli sellainen olo, että on kiva päästä kotiin viettämään aikaa kaikkien tärkeiden ihmisten kanssa :)

Loppujen lopuksi vaaka kallistuu kuitenkin enemmän sen puolelle, että on ihan kiva mennä jo kotiin. Toisaalta jos olisi mahdollista saada kaikki tärkeät ihmiset muuttamaan mun perässä Espanjaan, niin sehän olisi kaikkein paras ratkaisu. Ei vaan taida olla kovin realistinen =D Ja toisaalta, katselin juuri kalenteria; kesäkuussa mulla on yksi kokonaan vapaa viikonloppu, heinäkuussa kaksi ja elokuussa ei yhtään, joten ei tosta Suomen kesästäkään taida ainakaan kovin tylsä tulla ;)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kuulumisia

Yksi työviikko on taas takana ja täytyy sanoa, että tällä viikolla iski oikein totaalinen kyllästyminen harjoitteluun. Espanjassa voisin kyllä olla, mutta harjoitteluun olen vain jo jotenkin kyllästynyt. Aamukamman lukemat onkin hyvä lyödä pöytään tässä välissä. Työpäiviä on jäljellä 9 ja päiviä Espanjassa 11 +lähtöpäivä. Vähiin käy ennen kuin loppuu, vai miten se meni :)

Maanantaina ja keskiviikkona pääsin taas pitkän tauon jälkeen salille. Ensin sali oli vapun vuoksi kiinni keskiviikon, seuraavan maanantain olin Malagassa ja seuraavana keskiviikkona oli niin flunssainen olo, että päätin kerrankin olla fiksu ja ottaa rauhallisesti ja jätin liikkumisen väliin. Muut naiset, jotka tuolla tunneilla käyvät, olivat jo miettineet, että olen lähtenyt Suomeen, kun minua ei hetkeen näkynyt :) Muut illat viikosta menivätkin käytännössä opinnäytetyön kanssa painimiseen, mutta nyt se alkaa olla siinä kunnossa, että ei pitäisi enää hirveästi joutua sitä tekemään! Valmistuminen, here I come!

Lauantaina meidät kutsuttiin yhden päiväkodin työntekijän luokse, koska sen lapsella oli "primera comunión"-juhlat. Katolisen kirkon juhlia, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että lapsi on osallistunut ensimmäistä kertaa ehtoolliselle. Oli todella mukava valmistautua kyseiseen juhlaan, kun etukäteen ei tiennyt miten sinne kuuluu pukeutua, pitääkö viedä lahja, miten paljon sinne tulee ihmisiä ja miten siellä ylipäätään kuuluu käyttäytyä =D Mutta selvittiin ihan hyvin, porukkaa ei sillä hetkellä ollut paljon, eikä siellä tarvinnut olla kauaa. Oltiin pukeuduttukin ihan asiallisesti ja muutenkin osattiin käyttäytyä ;) Hirvittävät määrät se lapsi oli saanut lahjoja tuon juhlansa kunniaksi! Paljon vaatteita, tabletin, kaksi kelloa, rahaa ja vaikka mitä!
Itselaukaisijalla kuva meni niin vinoon, että Elinalta meinas lähteä pää kuvaa suoristaessa.. :D
Juhlien jälkeen ajattelin, että otan hetken aurinkoa ja sen jälkeen lähden shoppailemaan. Ei muuta kuin bikinit päälle ja parvekkeelle. 3 minuuttia myöhemmin, koko taivaan ainoa harmaa pilvi oli mun päällä ja alkoi ripotella vettä.. No siirryin sitten sisälle ja tein opparin loppuun ja lähdin sen jälkeen shoppailemaan. 

Painelin metrolla ja bussilla parinkymmenen kilometrin päähän Aldaiaan Centro Comercial Bon Aireen. Sama paikka missä käytiin autolla viime viikolla pikaisesti. Oli itseasiassa ihan mielenkiintoista mennä sinne bussilla, koska se kierteli noita pienempiä kyliä ja pääsi taas näkemään jotain uutta. Miinuspuoli julkisilla menossa oli se, että metro ja bussi oli molemmat niin täynnä, että jouduin seisomaan koko reilun tunnin matkan.
Lainasin kuvan Tomin facebookista,kun en itse jaksanut kaivaa puhelinta taskusta.
Löysin heti alkuun hirveen paljon pieniä söpöjä kenkiä, mutten heti ostanut niitä, koska aattelin etten jaksa kantaa niitä koko aikaa. Ja jos rehellisiä ollaan, niin "sekoaminen" oli aika lähellä ja se olisi johtanut varmaan kymmeneen uuteen kenkäpariin =P New Yorker oli mulle tällä kertaa kultakaivos, sieltä löytyi parit hihat, yksi pitkähihainen, yksi t-paita ja takki. Muut kaupat kiertelinkin sitten turhaan, kun muista en löytänyt mitään. Lopuksi kävin viellä siellä ensimmäisessä kenkäkaupassa, mutta olin niin väsynyt, että katsoin vaan, että onpa kivoja kenkiä, mä lähden kotiin!

Tossa yllä olevassa kuvassa näkyy kauppa nimeltä Primark. Kävin sielläkin kurkkaamassa. Ensin sain hirvittävän määrän huvia itselleni, kun seurailin niitä miehiä, jotka siellä olivat tyttöystävien tai vaimojen kanssa. Voi sitä tuskastuksen määrää, mitä niillä kasvoilla näkyi =D Mutta eipä mun tarvinnut siinä kaupassa kauaa olla, kun mulla oli varmaan ihan samanlainen ilme! Kaupassa kaikki vaatteet oli hujan hajan hyllyjen päällä, ihmisiä oli aivan törkeän paljon ja kaikki oli ihan hirveetä kaaosta. Sieltä olisi varmaan saanut halvalla vaikka ja mitä vaatteita, mutta mä kyllä lähdin sieltä aika nopeasti ulos.

Elinalle tuli eilen vieras, joten tänään käytiin kolmistaan täällä Almásserassa olleilla keskiaikamarkkinoilla. Melko pienet, eikä mitenkään ihmeelliset, mutta pakko siellä oli käydä kun täällä kylällä kerran jotain tapahtui. Ostin mä sieltä vähän tuliaisia ja itselleni korvikset.
Mun uudet korvikset!! =P
Markkinoilta mä lähdin takaisin kämpille, ajatuksena ottaa nyt sitä aurinkoa. Puolisen tuntia sain tällä kertaa löhöiltyä auringossa ja siinä vaiheessa naapuriparvekkeelle tuli taas varmaan koko suku ja 200 lasta niiden mukana. Metelin määrä oli sellainen, että lopetin suosiolla itseni grillaamisen. Päädyin sitten lähtemään kävellen Valenciaan, että saan oltua mahdollisimman paljon ulkona. Vasta matkalla heräsin siihen tosiasiaan, että on sunnuntai ja suurin osa kaupoista on todennäköisesti kiinni. Kerrankin kävi hyvä tuuri, se kauppa, mihin mä olin suunnitellutkin meneväni, oli auki :) Mulla on metrokortista matkat loppu, joten päätin vaihtelun vuoksi tulla bussilla takaisin Almásseraan.

Kämpille pääsin sopivasti Suomi-USA pelin ensimmäisellä erätauolla, joten sain katseltua pelin kaksi viimeistä erää. Harmillinen lopputulos hyvän taistelun päätteeksi. Illemmalla katsoin vielä finaalin. Senkin lopputulos oli pettymys, mutta kaikesta huolimatta ihan mieletön suoritus Sveitsiltä! Ihan mieletön selostaja tossa finaalissa, joku jenkki varmaankin. Jutteli rauhallisesti, eikä juurikaan korottanut ääntään, mutta heitti välillä sellasia letkautuksia, että mä katkesin ihan täysin :) Onnetonta vaan katsoa striimiä, kun netti on tällainen! Kaksi erää viidestä sain katsottua ilman pätkimistä, muissa sitten joutuikin netin kanssa tappelemaan enemmän tai vähemmän.

Huomenna on taas maanantai. Nopeasti menevät nämä viikonloput! Mun mielestä vähän turhankin nopeasti. Näköjään 1500 lukukertaa meni rikki tämän kirjoittamisen aikana. Kiitos kaikille lukijoille!! Palailen taas toiste. :)

Hasta luego! :)

torstai 16. toukokuuta 2013

Vieraita Suomesta.

Nyt ovat mun viimeisetkin Espanjassa vierailleet kaverit jo kotona. Eli loppuaika onkin sitten mun osalta ihan tavallista arkea. Jota on muuten jäljellä 2 viikkoa ja lähtöpäivä! Olenko jo moneen kertaan sanonut, että en voi käsittää, miten nopeasti aika täällä on kulunut! ;) Ennen lähtöä tuntui siltä, että kolme kuukautta on pitkä aika, mutta nyt kun se alkaa olla lopuillaan ja katselee taaksepäin, niin se on todellisuudessa mennyt yhdessä hujauksessa. Mutta ei siitä sen enempää, ehdin vielä muutamassa kirjoituksessa päivitellä tätä asiaa lisää :)

Torstai-iltana Tomi, Pasi ja Heidi ilmeistyivät tänne meidän huudeille. Suomalaisittain sain huolestuneen puhelun noin 20.50, että saako täällä kaljaa vielä yhdeksän jälkeen =D Kävin siis hakemassa yhden laatikon naapurikaupasta, joka oli tuossa vaiheessa vielä 10 minuuttia auki. Kaupasta kun pääsin, niin koko remmi olikin jo kämpän viereisessä puistossa istumassa, joten suuntasin suoraan sinne. Ensimmäisenä iltana ei mitään suurta ja ihmeellistä tehty, ensinnäkin koska vieraat saapuivat niin myöhään ja toisekseen minulla oli perjantaina normaalisti työpäivä.
Puisto!
Perjantaina mä olin tosiaan töissä ja illalla mentiin ajelulle! Vähänkö helmeä istua auton kyydissä ekan kerran kunnolla kahteen kuukauteen! Tähän asti autossa istumiset on rajoittuneet pariin kertaan ja silloinkin matka on kestänyt noin kolme minuuttia, kun yksi nainen päiväkodista on tarjonnut kyydin töistä lähemmäs kämppää =P Käytiin satamassa ja pörräiltiin muutenkin ympäriinsä.
Jonkun köydän paatti, kun on helikopterikin kyydissä :)
Mä otin kuvia siitä, kun muut otti kuvia..
Lauantaina lähdettii liikenteeseen koko porukalla, eli minä, Heidi, Tomi, Pasi ja Elina. Suunnaksi otettiin Ciudad de las Artes y las Ciencias. Mä kävin siellä nyt neljättä kertaa, niin en jaksanut ottaa kuin yhden kuvan, koska just siitä kohtaa mulla ei vielä ollut yhtään:
Tällä reissulla käytiin sisällä Oceanograficissa. Siellä oli hirveenä jotain kaloja ja sellaista =)
Ja kyllä, tiedän, että delfiinit ei ole kaloja ;)
Välillä piti syödä :)

Käytiin me rannallakin =D Näitä oisin voinut tuijotella vaikka miten pitkään.
Aurinkokello. "Miten tää oikein toimii??" :)
Lauantaina illan päätteeksi lähdettiin käymään vielä Bonairen ostoskeskuksessa. Se oli aivan järjettömän kokoinen ja mehän oltiin siellä noin 1,5 tuntia ennen sulkemisaikaa, eli tuli käytyä läpi vain murto-osa kaupoista. Selvittelin jo julkiset kulkuvälineet mestoille ja suunnittelin lauantaina ottavani shoppailupäivän siellä. Sieltä päästiin kämpille varmaan 10-11 välillä illalla. Päivällä oli juttua, että lähdettäisiin illalla baariin, mutta siinä vaiheessa, kun kämpille päästiin kaikki oli jo valmiiksi niin väsyneitä, että hylättiin se ajatus. Päätettin siis istua iltaa ihan vaan kämpillä ja seuraava, mitä huomattiin, oli se, että kello oli noin kuusi aamulla. Siinä vaiheessa mä painelin nukkumaan ja muut taisi seurata vajaan tunnin mun perässä =)
Alkuillan tunnelmia
Aamuneljän tunnelmia.. =D
Sunnuntaina heräiltiin ennen puolta päivää, löhöiltiin hetki parvekkeella ja sitten lähdettiin nelistään ajelemaan. Heidi löysi netistä jonkun Välimeren pisimmän köysiradan ja sitä kohti lähdettiin suunnistamaan. Reittivalinnoiksi otettiin pikkuisia mutkapätkiä vuoristossa.
Lähdettiin liikkeelle juuri niin, miten kunnollisten turistien kuuluukin. Tarkoitus oli alkujaan käydä vaan Valenciassa ajelemassa, joten eipä tullut vettä tai mitään muutakaan juotavaa, saati syötävää mukaan. Onneksi ei sattunut mitään, kaikki mahdollisuudet oli esimerkiksi renkaanpuhkeamiseen tai vaikka kivivyöryyn =D
Tällaisella Opel Similarilla ajeltiin ;)

Kartta näytti menomatkalla mielenkiintoista kuviota.
Käytiin Eslidassa.
Jostain syystä tuolla Eslidassa paikalliset tuijotteli meitä aika pitkään :) Taisi olla taas niitä kyliä, misä ei ihan hirveästi turisteja näy. Tuolla yritettiin katsoa paikallisia opaskarttoja, mutta ne oli kyllä niin onnettomia, että yhtä hyvin pärjäsi ilman karttaakin. Loppujen lopuksi lähdettiin ajelemaan ylöspäin ja etsimään köysirataa. Päädyttiin kiipeämään lähes vuoren huipulle asti ja taas oli komeita maisemia.
Mehiläispesiä. Kohtuullinen surina kuului tossa lähellä.
Allekirjoittanutta saattoi hiukan jännittää vieressä pörräävät mehiläiset..
Vuorenrinnettä pitkin on joskus tullut vähän tavaraa alas.
750 metriä meren pinnasta oli korkein kohta, missä käytiin.
Komeeta mutkapätkää
Kivivyöryistä puheenollen.
Tuokin kivivyöry oli tapahtunut jo kauan sitten, koska sen viereen oli muodostunut selkeä ajoreitti, joka koukkasi hieman sivuun. Sama paikka tuulilasin läpi katsottuna:
Mä otin kuvan, kun Pasi ottaa kuvan, kun Tomi ja Heidi ottaa kuvan.
Löydettiin me se köysiratakin. Nettisivujen mukaan muuten se Välimeren pisin köysirata oli 200mm pitkä =D Melko nopea lasku varmaankin. Se oli loppujen lopuksi noin 20 metriä siitä, mistä me sitä lähdettiin etsimään ja osa porukasta näki sen vaijerin jo menomatkalla, mutta ei sitä mistä se lähti liikkeelle. Takaisin tullessa se sitten löytyikin.
Köysirata.
Harmi kun toi ei ollut auki. Olisi ollut varmaan ihan siistiä. Vaikka ehkä tämänkään laitteen turvallisuusstandardit eivät ihan olisi menneet Suomessa läpi. Köyden kiinnityskin oli mielenkiintoisen näköinen:
Ylläolevassa kuvassa näkyvä kyltti osoitti ihan selvästi paikan, mistä köysirata alkaa, mutta jostain syystä kukaan meistä ei sitä tajunnut ylöpäin mennessä. Mutta eipä tuo haitannut, nyt nähtiin paljon enemmän, kun käytiin huipulla asti.

Sunnuntaina illalla käytiin vielä syömässä paikalliset paellat Valencian sataman lähellä. Syöminkien jälkeen alkoi taas jo olla niin myöhä, että oli hyvä suunnata kämpille. Ja maanantaina aamulla Pasi, Tomi ja Heidi lähtivät samalla ovenavauksella kohti Barcelonaa, kun me lähdettiin töihin. Vähän olisi tehnyt mieli ilmoitella töihin, että oon kipeä ja lähteä mukaan Barcelonaan, mutta en sitten kehdannut ;)

Nyt on tosiaan jo kaikki vieraat käynyt ja loppuaika meneekin tosiaan töissä ja salilla. Ja ajattelin myös tuhlata loput rahani lähtemällä shoppailemaan ;) Pari viikonloppuakin on vielä jäljellä, joten ehdin vielä vähän ruskettamaankin itseäni. Tässä taas kaikki tällä kertaa, palailen myöhemmin! :)