Malaga

Sitten vielä Malagasta pari sanaa :) Syy miksi vietin vielä yhden yön Malagassa on se, että kävi pieni sekaannus päivissä Hoikkiksen kanssa. Poikien lennon piti lähteä ti-ke yönä Suomeen ja tämän mukaan varasin oman paluulentoni tiistaille. No lento lähtikin jo ma-ti yönä, joten nappasin itselleni sitten vielä Malagasta hostelli-huoneen viimeiselle yölle. Vaikka kyseessä olikin sekaannus, olen lopputulokseen tyytyväinen. En ole ennen ollut Malagassa sen enempää, mitä lentokentällä on vietetty aikaa ja sieltä olen aina jatkanut johonkin muualle rannikolla.

Kun saavuin Malagassa lentokentältä juna-asemalle, minulla ei käytännössä ollut mitään hajua mihin ilmansuuntaan minun olisi pitänyt lähteä. Katselin kadulla olevaa turistikarttaa, mutta en löytänyt katua, jolla hostelli sijaitsee. Tarkoitus oli etukäteen jossain käydä netissä kurkkaamassa vähän suuntaa, mutta eipä sitten löytynyt nettiä. Soittelin sitten Markolle, joka sattui olemaan kotona. Marko pelasti mut pulasta etsimällä mun sijainnin kartasta ja reitin hostellille. Näppärästi löysin perille, vaikka toinen neuvoi reilun 3000 kilometrin päästä =) Eikä kyllä ollut ihme, ettei katua löytynyt turistikartasta. Se oli noin 10 metriä pitkä ja kun levitti kädet sivuilleen, osui molemmin puolin talojen seiniin!

Huone hostellissa

Hostelli oli valtavan katedraalin kupeessa. Ja ihan Picasso-museon lähellä. Museo oli maanantaina kiiinni ja tiistaina aamulla vilkaisin sinne sisälle ja siellä olisi ollut jokin moottoripyöriin liittyvä näyttely. Harmi, että jonoa oli niin paljon, etten millään ehtinyt käydä siellä. Heti ovella oli vastassa komea Harrikka. Puhelimesta oli tässä vaiheessa jo akku niin loppu, etten saanut siitä kuvaa.

Sama katedraali vähän kauempaa

Kävelin uudestaan juna-aseman suunnalle ja räpsyttelin muutamat kuvat. Sielläkin oli sillassa lukkoja ja ne olivat jopa saaneet olla paikallaan, eikä kukaan ollut taiteen nimissä käynyt niitä sulattamassa epämääräiseksi möykyksi, toisin kuin Suomessa olleille tapahtui..

Sillalta

 

 

Etukäteen ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa sille, mitä aion Malagassa tehdä. Siksi lähdinkin vain kävelemään ja katselemaan ympärilleni sillä mielellä, että menen katsomaan, jos jotain mielenkiintoista sattuu eteen. Ja yllättäen se, mitä kiinnosti mennä katsomaan, sijaitsi koko kaupungin korkeimman mäen päällä. Mihin muuallekaan sitä voisi siinä vaiheessa mennä, kun on jo koko päivän kävellyt? ;) Oli pakko katsoa kartasta, miten paljon kävelin ennen Malagaan tuloa. Ja kilometrejä tuli suunnilleen 7, joista noin puolet pelkkää ylämäkeä. Malagassa kävelin ehkä kolmisen kilsaa ennen kuin päätin lähteä kiipeämään. Siitä en tiedä, miten paljon matkaa tuli itse kiipeämisestä. 

Kahteen eri kohteeseen kiipesin ja molemmat tosiaan mäkien päällä, jälkimmäinen vielä vähän korkeammalla kuin ensimmäinen. Ei mikään ihme, että jalat oli illalla "vähän" väsyneet =) Mutta ne maisemat! Kyllä kannatti kiivetä! Tämän satuin näkemään kadulta ja pakkohan sitä oli sitten mennä lähempääkin katsomaan. Pääsymaksukin oli huimat 60 senttiä/kohde, joten täytyihän sinne mennä:

Ensimmäinen paikka oli Alcazaba de Malaga, josta löytyy Wikipedia-faktaa täältä. Toinen paikka oli Gibralfaro, josta löytyy samaista faktaa täältä. Kuvat kertokoon taas enemmän:

Tässä en ole vielä kovin korkealla.

Satama

Härkätaisteluareena

Ylläolevat kyltit herätti mussa lähinnä huvitusta. Hyvä, että kehoittavat kävelemään varovaisesti, itselle ei olisikaan tullut mieleen. Osa "kaiteista" oli hyvä, jos polven korkuisia. Joten minulle ainakin aika itsestään selvää kävellä rauhassa ja katsella mihin astuu. Seuraavassa kuvassa hyvä esimerkki siitä, miten matalia osa reunoista oli. Ja toisella puolella pudotusta ihan riittävästi hengen lähtöön, jos sopivasti sattuu putoamaan:

Taas löytyi äidille vinkkejä omaan pihaan ;)

Satama vähän korkeammalta

Vastavaloon kuvattuna, mutta torni on saman katedraalin, jonka vieressä hostelli on.

Tässä vaiheessa tulin alas ensimmäisen mäen päältä ja lähdin kiipeämään seuraavalle. Kuvasta näkyy taas vähän huonosti mäen jyrkkyys, mutta tuntui paikoitellen melkein pystysuoralta.

Härkätaisteluareena vähän ylempää, harjoitukset meneillään.

Satamakin alkaa näyttää melko kaukaiselta.

"I'm on top of the world!!! =) Paitsi etten edes ollut, vielä oli ainakin 1/3 kiipeämistä jäljellä!

Huipulta

Huipulla oli pieni näyttely erilaisista vanhoista tavaroista.

Tälläinen tämä paikka on joskus ollut

Huipulla näin jonkun porukan puuskuttamassa ja venyttelemässä. Olivat ilmeisesti juosseet toista kautta mäen huipulle. Kun oli kävellyt vähän matkaa alaspäin, alkoi takaa kuulua sellainen ääni, että oli parempi ottaa pari askelta sivuun. Samainen porukka juoksi nyt mäkeä alas. Varmasti tehokasta. Kävellessäkin tuntui melkoisen tehokkaalta touhulta. Tässä vielä kuvaa alaspäin. Melkoisen jyrkkää.

Alhaalla oli vielä vanha roomalainen teatteri:

Taustalla oleva valkoinen rakennus on leffateatteri

Tämän kiipeilyn jälkeen alkoi pelkän aamupalan voimilla olla jo vähän nälkä. Lähistöllä olisi ollut ties miten monta ihan kunnollista ravintolaa, mutta nälkä oli sen verran kova, että halusin saada jotain heti. Joten otin suunnan läheiseen Burger Kingiin. Syömisen jälkeen kävelin hostellille käymään. Kello oli yhdeksän paikkeilla ja olo oli sellainen, että olisin varmaan nukahtanut vaikka samantien, jos olisin silmät laittanut kiinni. En kuitenkaan viitsinyt mennä vielä ysiltä nukkumaan, kun unta ei olisi kuitenkaan riittänyt aamukuutta pidempään. Joten päätin lähteä leffaan.

Katselin jo aikaisemmin leffateatterin seinästä, mitä siellä menee sinä päivänä ja mihin aikaan. Hostellin langaton toimi hyvin, joten kuuklettelin pikaisesti, minkälaisesta leffasta oli kyse. 7 Cajas vaikutti ihan ok:lle, joten päätin mennä sitä katsomaan. Leffateatterin lipunmyynti oli  talon seinässä olevan lasiseinän takana. Siellä siis oli lipunmyyjä pienessä kopissaan ja itse leffateatteriin mentiin eri kautta sisälle. Melko hilpeetä, kun olin ihan pihalla siitä, miten kuuluu toimia =D Menin kuitenkin sisään ja saliin pääsi sisälle jo siinä vaiheessa, kun leffan edellisen näytöksen lopputekstit vielä rullasivat. Kuulin siis jo silloin saman biisin, minkä leffankin aikana, ja nyt olenkin kuunnellut sitä tiistai-illasta asti =)

Leffan kielet olivat spanish ja guarani ja ilmeisesti sen vuoksi leffassa oli myös espanjankieliset tekstit. Helpotti kummasti omaa ymmärtämistä. Pyysin jo Markoa metsästämään ko. leffan mulle, että voin sitten katsoa sen suomi-teksteillä myöhemmin ja näen olenko ymmärtänyt kaiken oikein. Katsellessa ainakin tuntui siltä, että ymmärsi ihan hyvin ja pysyin juonessa mukana ja jotkut läpät naurattivatkin. Eli väitän kyllä, että ymmärsin ihan hyvin.

Leffa loppui vähän ennen puoltayötä, jolloin kipitin kauheaa vauhtia hostellille ja nukkumaan. Puhelimessa oli akku melkein loppu, eikä laturia ollut mukana. Herätyskellon olisin laittanut soimaan yhdeksältä aamulla, mutta sehän ei nyt onnistunut. Sammutin puhelimen illalla, että seuraavallekin päivälle riittäisi edes vähän akkua. Aamulla heräsin ja avasin puhelimen sen verran, että näin kellon: 8.48. Aika hyvin herätti sisäinen kello :) 

Hostellin jaetussa kylppäri/vessassa oli sellainen pieni ongelma, että ihan jokainen hostellin yöpyjä ei tainnut tajuta sen olevan yhteisessä käytössä. Muutama sinä kävi suihkussa ja kun kuulin yhden sammuttavan suihkun, painelin oven taakse jonottelemaan. Oven takaa kuului muun muassa sellaisia ääniä, kuin joku olisi loiskuttanut vettä kylpyammeessa. Välillä vesi laitettiin uudestaan juoksemaan ja hetken päästä taas pois. Vartin seisoskelun jälkeen koputin ovelle ja noin 30 sekuntia tästä ja joku vanhempi setä tuli sieltä pyyhe lanteilla ja paineli kauheaa vauhtia huoneeseensa. Kylppäri oli aivan litimärkä, seinät, peili, kaikki aivan märkiä. En edes halua tietää, mitä se setä siellä touhusi.. =O

Siitä lähdinkin sitten etsimään aamupalaa, suunnistamaan juna-asemalle ja siitä lentokentälle. Lento lähti ajallaan ja oli perillä ajallaan. Valencian kentältä istuin vielä 50 minuuttia metrossa ja vihdoin ja viimein pääsin takaisin kämpille. Jokseenkin raskas reissu, mutta hyvä sellainen :)

Tällä reissulla tein monta sellaista asiaa, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. En ole koskaan ennen lentänyt yksin, en ole koskaan ennen ollut/yöpynyt ulkomailla yksin, en ole koskaan ollut Costa del Solilla turistimassakauden ulkopuolela, en ole koskaan käynyt ulkomailla leffassa, enkä ole koskaan käynyt yksin leffassa.

Varsinkin Costa del Sol turistikauden ulkopuolella, oli ihan mukavaa vaihtelua. Fuengirolassa tuntui toki nytkin siltä, että olisi ollut Suomessa, mutta Torremolinoksessa ja Benalmadenassa ei kuullut niin paljon suomea. Siellä tuntui lähinnä siltä, että olisi ollut käymässä Briteissä, niin paljon sitä aksenttia kuului joka suunnasta. 

Nyt on kaksi työpäivää tällä viikolla takana. Ilmeisesti mulla on ollut liian kivaa ensin Markon kanssa ja sit reissussa, kun nyt tuntuu, että olen ihan täynnä koko harjoittelua, enkä jaksaisi yhtään olla siellä. Tai sitten sitä on niin vähän jäljellä, että alkaa sen takia tökkiä ja saisi loppua jo kokonaan. Suomeen ei silti ole vieläkään mikään ikävä tai kiire, ainoastaan kaikkia tärkeitä ihmisiä siellä on ikävä. Jos ne ihmiset saisi tänne, niin voisin jäädä Espanjaan kokonaan ;) Tänään illalla mulle tulee taas vieraita, joten saan taas tekemistä illoiksi ja tulevaksi viikonlopuksi.

Olen jo moneen kertaan tätä päivitellyt, mutta päivittelen taas, kun en meinaa millään ymmärtää, mihin tämä aika on mennyt. Kolmen kuukauden reissusta on päivän päälle kolme viikkoa jäljellä!! Nopeasti on mennyt. Mutta palailen taas myöhemmin, nyt alkaa olla kaikki tapahtumat päivitetty tähän päivään asti. Hasta luego! :)