Parque educativo Adai

Täytyy nopeasti päivittää viime perjantainen retkipäivä, että pääsen sitten itseasiaan, eli minilomaan :) Perjantaina oltiin siis päiväkodin kanssa retkellä. Päivä alkoi ihan normaaliin aikaan ja siitä noin puolen tunnin päästä lähdettiin jo bussilla kohti Naqueraa, jossa toi puisto sijaitsi. Tota voisi kai kutsua kotieläinpuistoksi, mutta ei se luonnollisesti ihan samanlainen ollut kuin Suomen vastaavat. Nytkin siellä oli paljon koulu/päiväkotiryhmiä ja ilmeisesti niitä siellä käykin todella paljon. Myös synttäreitä siellä voi viettää ja ilmeisesti käydä ihan vanhemmatkin lapsineen.

Päiväkodilta siis käveltiin muutama metri kaupunginaukiolle, josta hypättiin bussiin. 

Matkaa oli vähän reilu puoli tuntia, ja se kului yllättävän helposti, vaikka autossa oli viitisentoista 2-3-vuotiasta ;) Eikä kukaan ees oksentanut! Perillä lapset söi ekana aamupalan ja sen jälkeen oli meiän vuoro. Autettiin siis muksuja aamupalan syönnissä ja jätettiin ne sitten puiston työntekijöiden huomaan ja lähdettiin itse syömään. Hilpeetä, miten etukäteen keskenämme mietittiin, että tuleekohan siellä kauhea nälkä, kun puhetta oli vaan, että syödään paellaa. No eipä hirveenä ehtinyt nälkä yllättää, koska meille (mulle, Elinalle ja kahdelle päiväkodin työntekijälle) oli katettu sellaset aamupalasetit, ettei saatu edes kaikkea syötyä :)

Lapsille oli ohjelmassa ponilla ratsastamista ja kaikkea mahdollista. Meille aikuisille päivä oli vähän niinkun vapaapäivä, kun puiston työntekijät pääasiassa piti huolen muksuista.

Lisäksi siellä oli muitakin elukoita, mitä lapset pääsi rapsuttelemaan. Ihan kaikki ei uskaltanut, mutta suurin osa kuitenkin :)

Possulla oli maha täynnä vauvoja.

Lapset pääsi syömään ennen meitä, ja siinä taas auteltiin niitä. Yks pikkunen poika oli ihan reppanan näkönen siinä, kun se oli syönyt ja kysyinkin siltä, että mikä on. No väsytti kovasti. Hetken päästä kuulu vaan mäjähdys, kun se poika tipahti penkiltä lattialle. En tiedä, mutta luulen, että se ihan vaan nukahti siihen penkille ja siksi putosi. Normaalistihan noi lapset menee päiväkodissa päikkäreille syömisen jälkeen. Vähän rankkaa tollanen retkeily! ;) Lapset jäi taas syömisen jälkeen puiston työntekijöiden huomaan, ja me mentiin vuorostamme syömään. Meille oli tarjolla salaattia, paellaa, leipää ja jälkkariksi jätskiä ja jotain piirakkaa ja vaikka mitä. Hirvittävät määrät syömistä siis taas :)

Paluumatka oli vallan mukava ja näky takapenkiltä oli melko huvittava:

Ei noita meinannut saada edes hereille, vaikka miten huuteli. Loppujen lopuks niitä nostettiin sieltä bussista ihan unisena ulos. Niitä oli hyvä ottaa vastaan siinä ovella, kun eivät meinanneet pysyä jaloillaan :) Eipä sillä, oli sitä itsekin melkoisen väsynyt päivän päätteeksi. Kahdeksan tuntia yhtä soittoa töissä. En mä oo ollenkaan tottunut sellaiseen viime aikoina! =D

_____________________________________________________________________

Mutta vähänkö oli helmi tulla väsyneenä kämpille, kun Marko oli tehnyt ruuan valmiiksi just siihen kun tultiin =) Ihan parasta!

Illemmalla mä ja Marko lähdettiin vielä Valenciaan katselemaan ja kiertelemään. Käytiin hakemassa Markolle bussiin lippu ja muutenkin vilkasemassa, että mihin lauantaina pitää mennä. Käveltiin muutenkin vähän ympäriinsä ja törmättiin myös johonkin mielenilmaukseen, kun yhtäkkiä tuli autotietä pitkin varmaan lähemmäs sata fillaristia. Jotain ne huuteli saasteista ja bensasta, mutta enempää en saanut irti.

Yhellä oli ihan komee fillari. Mäki haluun tollasen!

Pari kuvaa vielä illalta:

Tässä Posti Espanjan malliin. Vähän kalpenee toi Turun Postikeskus tämän rinnalla ;)

Nopeasti vaan meni sekin viikko, jonka Marko täällä oli mun kanssa. Lauantaina Marko kävi saattamassa mut lentokentälle ja lähti siitä itse suunnistamaan bussiasemalle ja siitä Alicanteen, että pääsi muutaman mutkan kautta lentämään Suomeen. Tässä kaikki tällä erää. Kirjotan Malagan/Fuengirolan reissun suosiolla eri päivitykseen, ettei taas tule kilometrin mittaista päivitystä =)