Kotiin pitäisi lähteä.

Aamukampa:

Työpäiviä jäljellä 0

Päiviä Espanjassa 0 + lähtöpäivä

Sinne vaan hävisi sekin kolme kuukautta. Hiukan nopeasti meni ja mun puolesta voisi vaikka jatkua pidempäänkin :) 

Keskiviikkona oli viimeinen kerta salillakin. Sen jälkeen kotiin palaaminen tuntui vielä hankalammalta, koska siellä kaikki olivat taas niin ystävällisiä ja kyselivät olenko viihtynyt täällä ja tulenko joskus takaisin. Sain myös muutamat puhelinnumerot, että voin kirjoitella joskus. Ohjaaja antoi mulle pienen lahjan, että muistaisin heidät vielä kotonakin =) Salilta kun lähdin niin meinasi tulla poru, kun tuntui niin haikealta jättää kiva porukka ja kiva harrastus taakseen.

Tuolla olen käynyt

Tällaisen porukan kanssa.

Ja tällaisen lahjan sain :)

Viimeinen työpäiväkin on nyt takana ja vaikka ajattelin, että on ihanaa, kun se loppuu, niin aika haikeella fiiliksellä sitä tänään kuitenkin oli. Aamupalalla herkuteltiin meidän kunniaksi ja ruokatauolla jätettiin päiväunet väliin ja käytiin hakemassa vähän roskaruokaa ja syötiin päiväkodilla. Sielläkin vaihdettiin sähköposteja ja puhelinnumeroita, että voidaan olla myöhemmin yhteyksissä. Huomenna käydään vielä palauttamassa työvaatteet ja kämpän avaimet samalla, kun kävellään metrolle. Saattaa olla, että huominen hyvästeleminen laittaa taas vähän mielen herkälle.

Yläasteella olin ensimmäisen kerran ulkomailla, kun oltiin englannin kurssin kanssa Lontoossa ja Brightonissa. Silloin reissun viimeisenä iltana olen ensimmäisen kerran tuntenut kotiinpaluuahdistusta ja silloin tuli itkukin siksi, että piti palata Suomeen. Yhä edelleen tuo tunne kuuluu jokaisen reissun loppumetreille. Tällä kertaa reissu oli pitkä, joten voitte kuvitella, että tunnemyrskyt on melkoisia. Edelleen haluan nähdä Markon ja siskot ja vanhemmat ja ystävät ja Siirin, mutta en halua Suomeen. Helppo yhtälö.

Perjantaina pitäisi siis lentää ensin Valenciasta Pariisiin ja sieltä Helsinkiin. Pariisissa on taas vajaan neljän tunnin odottelu. Voi olla, että siinä välissä käydään vähän katsomassa ulkona lähiseutuja, ettei ole niin tylsä odotella. Kauheeta intoa ei välttämättä ole kierrellä, kun fiilikset on molemmilla samanlaiset.

Kirjoittelen varmaan vielä kotoa kuulumisia paluumatkasta ja muutenkin reissusta yleisesti. Vaikka tuntuu haikealta lähteä Valenciasta ja Espanjasta, niin kiva silti nähdä taas mulle tärkeitä ihmisiä :) Ja on mulla jo suunnitelmissa lokakuun puoleen väliin reissu Valenciaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin eihän siihen ole kuin 4,5 kuukautta, että tänne pääsee uudestaan =)